Ruatsin ratoja

[Rebe]

Kertokaahan hyvät toverit mistä löytyy svedujen parhaat radat.

Järvahan tietty tunnetaan, mutta siitä sitten 200 kilometrin sisällä olevat pelaamisen arvoiset, pidemmälle ei viitsi ajaa.

Kuulemma Tukholmaan just tänä vuonna tuli uusi hyvä 18-väyläinen, mutten muista nimeä?????

[Roc190]

Musta Falunin rata on ollut paras missä olen pelannut Ruottin maalla. Tosin kannattaa varmistaa radan heinä- ja koritilanne ennenkuin lähtee sinne. Matkaa radalle Tukholmasta on <200km>???

Olen pelannut Falunissa pari kisaa ja jäin siihen käsitykseen että osa koreista kerätään pois kisan jälkeen ja talven ajaksi. Lisäksi osa väylistä pelattiin laidunmaalla tai vastaavalla aluella jota lampaat parturoivat. Kisarata oli jokatapauksessa todella hyvä.

Toinen rata missä voisi käydä on Haninge (Tukholmassa). Tosin olen pelannut siellä viimeksi -99 tai jotain. Kun MM-kisoissa puhun Antin kanssa Haningesta, se haukku että rata olisi mennyt huonommaksi.

Antti tietysti kehui Lillsjön rata. Mutta kun itse kävin -96 siellä niin hermothan siellä meni, siis suurin osa radasta oli metsää...

Sami

[Katz]

Musta Falunin rata on ollut paras missä olen pelannut Ruottin maalla. Tosin kannattaa varmistaa radan heinä- ja koritilanne ennenkuin lähtee sinne. Matkaa radalle Tukholmasta on <200km>???

Olen pelannut Falunissa pari kisaa ja jäin siihen käsitykseen että osa koreista kerätään pois kisan jälkeen ja talven ajaksi. Lisäksi osa väylistä pelattiin laidunmaalla tai vastaavalla aluella jota lampaat parturoivat. Kisarata oli jokatapauksessa todella hyvä.
Sami

Jos on kyse Lugnetin radasta Falunissa (siinä hyppyrimäkien ja hiihtostadionin vieressä) niin se rata on historiaa. Siellä on ongelmia maanomistajien kanssa. Siellä on kyllä jotain koreja jäljellä, mutta ei minkäänlaista ruohonleikkuuta. Kävin siellä muutama viikko takaperin ja heittelin siellä semmosessa reilun metrin heinikossa ja löysimmekin jopa 4 koriakin. Paikasta löytyi kaksi eri karttaa, joista kumpikaan ei pidä paikkaansa.

Sieltä läheltä löytyy kyllä 18 reikänen Samuelsdals:n rata (noin 10 km tuosta Lugnetin radasta). Rata oli ihan kiva pelata vaikka maasto olikin hieman tasaista. Rata on hieman hankala löytää, mutta multa voi kysellä ohjeita, jos kiinnostaa. Netistä ei löydy karttaa radasta (ainakaan kuukausi sitten), mutta radalla on hyvät tii-kyltit, joista löytyy väyläkartta sekä opastus seuraavalle tiille.

[Erno]

Kuulemma Tukholmaan just tänä vuonna tuli uusi hyvä 18-väyläinen, mutten muista nimeä?????

Tarkoitat ehkä tätä: www.sdga.se

[Rebe]

Tarkoitat ehkä tätä: www.sdga.se

Tack, taisi olla just tämä.

[Kaipainen]

Kertokaahan hyvät toverit mistä löytyy svedujen parhaat radat.

Järvahan tietty tunnetaan, mutta siitä sitten 200 kilometrin sisällä olevat pelaamisen arvoiset, pidemmälle ei viitsi ajaa.

Kuulemma Tukholmaan just tänä vuonna tuli uusi hyvä 18-väyläinen, mutten muista nimeä?????

Sori, menee vähän pohjoisemmaksi, mutta kokemuksia Ruotsinmaalta jakoon kuitenkin: kävin heinäkuun lopulla mopoilemassa Ruotsissa ja pelasin Gävlessä, Skellefteåssa ja Luulajassa.

Gävlen 9-ratainen puisto- & metsärata oli hieno ja vaihteleva. Ei korkeuseroja, mutta puisto oli hyvin hoidettu, pari metsärataa toi vaihtelua ja hieno lampireikäkin löytyi mausteeksi. Pisin rata taisi olla juuri tuo lampireikä, oiskohan ollut 140-metrinen ja lyhin lampireikää seuraava pusikkoväylä, noin 60-metrinen annukka. Muutamaa päivää aikaisemmin paikalla oli kuulemma käynyt joku frisbeegolfreissulla ollut hesalainenkin. Kuka tunnustaa?

Skellefteå oli radoista paras. Tosi hieno paikka, kolmenkympin (SEK) hinnan maksoi ihan mielikseen. Hoidetut monipuoliset radat, hyvät tiit, ei mitään kitisemistä.

Luulajan rata oli lyhyesti sanottuna perseestä. Avoimia peltoreikiä vetisessä kolkytsenttisessä ruohikossa. Keskeltä väylää tuli useamman kerran etsiskeltyä kiekkoa. Paremmalla kelillä ja leikatulla radalla olisi kyllä saattanut viihtyäkin, nyt ei tullut kuin jalat märiksi ja kevyt kesävitutus.

Suomessa tuli sitten pelattua Oulussa ja Kalajoella; Oulun kenttäreiät oli tylsiä ja metsäreiät hienoja (kiitos Mikolle ja Taunolle opastuksesta ja peliseurasta), Kalajoen rata oli korkeuseroineen ja hiekassatarpomisineen mukavan erilainen.

Kritisoi Jukka